Tylsääkin tylsempi aloitus, eli Forellien esittäytyminen

Vaikka alankin kirjottaa tätä blogia pitkälti itteäni ja tytärtäni varten, aattelin tehä pienen esittäytymistekstin! Eli tässä olen mie, Vanessa Forell, aika säälittävän nimityksen eli Forellilandian äitiprinsessa (koska meiän pieni nirppanokka-tytär on kuningatar...). Eli päätin tehä tän blogin, koska nykyään päivitän keskiverrosti 3 kertaa Facebookia päivässä, niin ei kaikkia jaksa kiinnostaa meiän tylsät touhut ja kuulumiset 💁‍♀️ Haluun tyttären ollessa isompi, näyttää tätä blogia, missä on kuvia ja tekstiä päivän tapahtumista. Ja oishan se kiva jos muutama muukin lukija löytyisi, vaikka en mittään superkuumista julkisuutta ookaan ettimässä! 

   Mut niin, mie oon siis 25-vuotias ja asustellaan nykyään tyttären kanssa Hollolassa. Miten me ollaan tänne päädytty, onkin ihan toinen tarina. Alla on kuvia ja pientä esittelytekstiä meiän perheestä! 

Tässä on meidän ihana kuningatartytär, Adalynn aka Aduska. Adalynn on syntynyt elokuussa 2018, eli täytti juuri 1,5 vuotta. Kuvassa häl on naama täynnä suklaata, koska se on semmonen suklaapeto et vetää äidilleenkin vertoja! Ja koska Forellilandiassa on omat säännöt, meillä saa antaa suklaata ja karkkia lapselle, jos siltä tuntuu 🙃🙃🙃 Kuvassa myös isäntä, Nico aka Niksu. Me vietettiin aivan ihanat 3 vuotta naimisissa, kunnes kesäkuussa 2019 tuli avioero. Ollaan mitä parhaimmissa väleissä, Nico on yhä meillä yötä lähestulkoon joka viikko välimatkan takia ja et mie saan joskus kans nukkua. Iskä käy meillä oikeestaan joka päivä, ja tyttö on siellä joka viikonloppu yhden yön.

Hihih, tässä minu ylpeydenaihe! 🤭 Adalynn oli mummolassa viime viikonlopun ja oon pitkään hautonu ajatusta taas pupusta. Aduska alotti uudessa hoitopaikassa helmikuun puolessa välissä ja sielläkin on pupuja, mistä Adalynn riemastu tappiin saakka! Joten viime viikolla aloin ettii meille meiän perheeseen sopivaa jänöjussia, ja tämmösen löysin! Eli tavatkaa meiän ihana Mustapallero, aka Möfö! Mustapallero on 2v ja tuli meille siis karkauspäivänä. Kukaan ei tiedä Möfön oikeeta syntymäaikaa (paitsi et se on nyt joskus näihin aikoihin), nii päätin et aletaan juhlia sen synttäreitä karkauspäivänä 🥰 Adalynnin ja Möfön ensikohtaaminen oli mitä ihanin, tyttö kilju riemusta ja tunki sormensa häkkii, mistä tää mamma sai sydänkohtauksen!

 Sit tässä olis vielä meiän seropipoika, Severus Kalkaros! Ostettiin Severus reilu vuos sitten, Adalynnille puolivuotislahjaksi. JEP, me hemmotellaan tytär piloille!!! Severus oli sillon siis 8 viikkoinen, just luovutusiässä, ja alku oli ihan karmeeta. Toi koira on aivan lahopää, sekopää, millä nimellä sitä nyt kutsuiskaan, mut ei se ainakaan normaali ole! Alku oli vaikeeta, kun ei Severus oikeen ymmärtäny et Adalynn oli pieni vauva. Huusin ekat kuukaudet Nicolle et "Mä annan ton koiran vaik ilmaseks saatana pois, mut se ei enää näyki mun lasta perkele!!!" Onneks Nico käski antaa aikaa ja noin 3 kuukauden päästä Severuksen tulosta kävi kirjaimellisesti ihme yhdessä yössä, ja niistä tuli parhaat ystävät! Vaikka Selkku-setä edelleen näykkii vieraita innostuessaan hyvin hellästi ja kaduilla saattaa olla täysin ventovieraille oikeesti arvaamaton koira, niin Aduskalle se on mitä uskollisin ja ihanin ystävä!
   Kesäkuun lopussa kun iski ero, me muutettiin Aduskan kanssa 120-neliöiseen rivariin, missä oli kivan iso piha. Severus jäi meille lokakuuhun asti, kunnes Nico sai vihdoin oman kämpän ja käytännönsyistä Selkku muutti sit isännälleen. Se oli mulle kova paikka, koska rakastin sitä et oli pieni karvaturri kotona, ja siitä se idea sitten Möföönkin lähti... ;-)

Tässä sit vielä me vanhemmat ja Adalynn-neiti. Kuvasta näkee meiän perheen... Hulluustason? Mulla on aina hauskinta, pelleilen omiani ja oon ku 3-v lapsi. Aduska kattoo mua aina kulmakarvat otsassa ja ihmettelee, et mitähän saaaaatanaaa.... Iskä sit taas aina koittaa olla se aikuinen, mut ei maha mitään, ku hääki aina repeilee minul 🤭

Tämmöinen perhe siis meillä! Ja nyt olis ideana julkaista ainaki sillon tällön kuvia ja kertomuksia meiän elämästä, että ne johonki tallettuu. Mistä moinen blogin nimi muuten tulee...? Me ei olla mikään "normaali" perhe, meiän vanhempien taustat on jo ihan erilaiset ja niin on käytös- ja kasvatustavatkin. Ei oo rautakankee perseessä ja vyötä kädessä, et kaikki pitää tehä ohjekirjan mukaan ja hakata lapsesta oma tahto pihalle. KYLLÄ, meillä saa syödä hamppareita, karkkia ja sipsejä! KYLLÄ, meillä kuunnellaan lasta, mitä hän haluaa syödä aamupalaksi, mitä haluaa tehdä hoidon jälkeen ja ennen kaikkee, meillä kuunnellaan miltä tytöstä tuntuu missäki asiassa ja toimitaan sen mukasesti!