Helmikuun vikalla viikolla istuin paljo puhelin kädessä. Kaikki oma aika meni vaa viestittelyy ventovieraille, tutkaillen nettikauppoja ja Toria. Perjantaina Adalynn lähti mummolaan ja mä sovin vihdoin kaupat tästä pikkupojasta! Sovittiin, et alkuviikosta he tuo "Nipsun" (vanha nimi) meille. Mä olin kuitenki ylimalttamaton, iha innostuksesta kuin myös käytännönsyistä. Musta olisi hyvä, että saisin hyvän otteen kaniin jo ennen Adalynnin tuloa, se sais rauhassa tutustua uuteen kotiin ilman häärävää ja kiljuvaa taaperoa ja saisin laitettua pupun huoneen kuntoon. Lauantaiaamuna soitin ex-miehelle, et paljos sulla sitä rahaa olikaan... 🤣 Puhelimen pääst kuulu vähä epävarma ääni, et mitäs sä nyt meinaat. Ehotin sitte, että jos nyt lainaat heti sen kanin rahan, ni saat maanantaina takasi korkojen kera. Tämähän sopi Nicolle, niin soitin "Nipsun" silloseen kotiin. Heil oli se lauantai menoa täys ja ehotti, että toisi kanin su-aamuna. Mä olin kuitenkin lähössä aamupäivästä myöhäisiltaan asti hakemaan tyttöö toisesta kaupungista ja julkisia meni sairaalloisen huonosti Hollola-Riihimäki-väliä ja toisinpäin. Piti lähteä jo 11.15 kotoa ja olisin ollu Adalynnin kanssa vasta 20.20 kotona, ja seuraavana aamuna olis aikanen herätys koska hoitopäivä. Kaiken kukkuraks Adalynnin nukkumaanmenoaika menis ihan säpäleiks tossa aikataulussa. Ehotin siis kanin omistajille, et mitä jos tulisin ite hakemaan sen teiltä illalla? Sehän sopi ja se koko hakureissu oli mitä jännittävin ja karsein, mutta ei siitä sen enempää... 🙈
Heti kun olin jo nähny kuvat "Nipsusta", mulle tuli mieleen nimi MUSTAPALLERO. Se on vaan liian vaikee taaperon lausuttavaks ja kaikkien muistettavaks. Kaivattais helppoa, ytimekästä lempinimeä. Muppe...? Musti...? Mustafa...? Tämmösiä ehdotuksia sain. No haettiin poika uuteen kotiin ja hetken sen temppuja katselin, kunnes tajusin: MÖFÖ! Hää oli ku ilmetty MÖFÖ! Emmie tiiä mistä tommonen ihmenimitys oikeen tuli miu mieleen, mut se vaan tuli ja se sitte kanssa jäi.
Möfö oli heti alkuun ihan uskomattoman rohkee ja reipas kani. Kunhan olin ite huoneessa, se teki onnenloikkia taukoomatta, tutki joka solkkaa ja kosiskelikin mua. Umputti aika kovasti, niin se vakuutti mut et kastrointi tehtävä heti ja naaraskaveri hommattava - laumaeläin kun on!
No, sunnuntaina lähin pitkälle tyttären hakureissulle - ihan sydän syrjällään! Oli kamalaa jättää Mustapallero ihan yksin häkkiin. Se siis piiloutu huoneensa sohvan alle aina ku menin pidemmäks aikaa pois sen huoneesta, eikä uskaltanu tulla yksistään pois sieltä. Sain siis ohjeen jättää sen tuttuun ja turvalliseen häkkiin. Bussissa Riihimäelle päätin, et tullaan heti seuraavalla junalla takasinpäin, vaikkaki Lahen rautatieasemalta kestäis lähes 2h tulla julkisilla kotiin sunnuntaina, vaik ajoaika autolla on 8min... Junassa jo selitin Aduskalle, et äitil on sulle isoista isoin ylläri: meille on muuttanu pupu! Näytin kuvia ja videoita, mut eihän se ihan ymmärtänyt.
Kun me päästiin kotio, vein heti ekaks Aduskan pupuhuoneeseen. Siellä Möfö oli kiltisti häkissä ja Adalynn riemastu ihan mielettömästi ja tunki heti sormen kalterien väliin! Tää äiti katto ihan järkyttyneenä, et nyt se pupu puree sormen poikki... 😂 No, onneks ei käyny niin! Päästin ihan hetken haistelun jälkeen Möfön ulos häkistä ja niin se kunnon tutustuminen alko. Adalynn heilutti käsiään ku mikäki hullu, kilju onnesta kovempaa ku hälytysääni ja juos kanin perässä ja yritti antaa kaikenlaisia salaatteja, hedelmiä sun muita sille. Totta kai Adalynn sit vähän loukkaantu kun 1) kani ei ottanukkaan häneltä mitään syötävää ja 2) äiti ojjeisti ja kielsi jatkuvasti.
Nyt Adalynn-taapero on tutustunu pupujussiin reilu vuorokauden ajan, ja ihan mielettömiä edistysaskeleita tullu! Totta kai Aduska välillä innostuu aiiivan liikaa eikä ymmärrä, et kanit on erilaisia eläimiä ku koirat. Mut välillä Adalynn osaa jo pupun huoneeseen mentäes mennä nätisti matolle istumaan ja oottaa, et kani tulee itse luokse. Vielä pitäis vaan päähän taota, ettei ostoskärryillä mennä pupun läheltä ettei se jää alle, ja toiseekseen et papanat on PASKAAAA eikä ruokaa... Tai mitään saavutuksia!
Nyt, 02.03.2020 maanantai-ilta, kello 10.42pm. Möfö on ollu meillä 3 vuorokautta ja ihan mieletön pupupersoona sieltä on kyllä kaivautunu ennätysajassa esiin! Uskomattoman rohkea, iloinen ja utelias kani. Lepopaikakseen se menee eteisen sohvan alle koko päiväks, koska selkeesti pelottaa mennä nukkumaan ns näkyvälle paikalle. Mutta muutoin se kyl hyppelee ympäri asuntoa ihan jatkuvasti eikä yhtään arastele, vaikka tosi monet ihmiset on tullu sitä kattomaan tän 3vrk aikana! Nätisti antaa silittää eikä selkeesti yhtään pelkää.
Seuraavaks olis vuorossa Severus-koiraan tutustuttaminen/näyttäminen.... 😱 Huuuh, kuinka pelottavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti